Hollanninpaimenkoirat ry:n PK-leiri, Palotarus

Aida, jälki, kouluttaja Jari Ikonen

Päädyin sitten onnekseni lopulta jälkiporukkaan. Oli mielenkiintoiset ja antoisat kaksi päivää jälkiporukan mukana. Lauantaina meillä oli välipäivä koska Romi ja minä olimme agilityssa... siitä oma pätkänsä sitten.

Porukassa oli pitkään harrastaneita, pelastuspuolen ihmisiä, ihan aloittelijoita ja kaikkee siltä väliltä. Me Aidan kanssa oltiin ihan aloittelijoita ja mulla ei jäljestämiseen ole muuta taustaa kuin joskus aikoinaan ensimmäisen holskun kanssa ollaa peltojälkeä tehty joitain kertoja.
Nenähommissa isoin oppi ollaan kuitenkin saatu NoseWorkissa Satu Välimäen opeissa (https://www.facebook.com/groups/NW.team.scentre/?fref=ts). Siellä olen nenän käytöstä oppinut paljon ja kilkkerikin tuli siellä uudelleen koulutuksen avuksi.
No tässähän sitten hyvä aasinsilta siihen että päädyimme aloittamaan jäljen ilman yhtäkään makupalaa itse jäljellä.. palkkaus tulee klikkerillä ja palkka jäljen päältä mutta omasta kädestä. Meidän taustat on siinä että klikkerillä on palkattu NoseWork löydöistä ja löydön jälkeen hommia on jatkettu. Tästä tiesin että Aida tykkää nenähommista ja on aika intensiivinen etsijä, joka osaa (ja jaksaa) jatkaa etsimistä vielä palkan jälkeenkin. Ihmisen hajun etsimisestä ja varsinaisesta jäljestämisestä Aidalla ei ole kokemusta yhtään. Ja mulla jonkinnäköinen antipatia ruuan "viljelemisestä" jäljelle - mitä koira oppii siitä? Luonnostaan mun koirat ainakin merkkaa jälkiä tuolla ihan lenkilläkin, joten miksei voisi palkata suoraan siitä?

Aidan 1. jälki (pe) ehkä 100 askelta (? en muista enää) tien suuntaisesti eli melkolailla suora. Alusta pääasiassa sammalella, mutta oli sammaltonta metsäpohjaa ja hiekkaakin. Ikää ööh.. enpä osaa sanoa, olisko 15min? (myöhemmin täsmällisempiä kuvailuja kun osaan merkata juttuja ylös)
Aida reagoi jälkeen josta klikkasin heti. Palkan suunnasta ei ollut ollut puhetta ja tyhmästi palkkasin ylhäältä kädestä - en siis jäljen päällä. Aida kuitenkin jatkoi jälkeä, mutta naksuttimen ja luonnostaan tulevan sanallisen kehun kautta Aida kääntyi useasti kysymään multa palkkaa.. vähän siis ketuiks meni ehkä eka, jos olisin jotain osannut odottaa. Kuitenkin, koira jäljesti vaikka yhtäkään palaa ruokaa ei jäljellä ollut! Ja oli ensimäinen kerta.

Aidan 2. jälki (pe) myöhemmin samana päivänä. En laskenut askeleita kun oli selkeä mökin vierestä tielle suora jälki. Pituuksien arvoinneissa olen niin huono että en arvaa edes mitään tarkkaa metrimäärää, mutta oliskohan ollut 100 ja 200 akeleen väliltä? voi olla lyhyenpikin... Pohja oli varvikkoista kangasmetsää (?)
Etukäteen ohjeistettiin että antaa jonkin matkaa mennä jälkeä ennen palkkaa. Jouduin klikkaamaan kahdesti ennenkuin Aida pysähtyi ja palkkasin jäljen suuntaan. Jouduin hieman auttamaan jatkamaan mutta sitten menikin jo aika vauhdilla ja kun Jari käski palkata piti antaa vielä sanallinenkin kehu että sain edes palkattua - tuntui että Aida palkkaantui itse jäljestämisestä jo tarpeeksi! Vielä yksi (tai kaksi) palkkausta ja jälki oli suoritettu. Wow... kyllä nää aina osaa yllättää. Tosin oli mulla luottokin Aidan taitoihin - uskoin että se oikeesti osaa ja on taitava :) Tässä kohtaa varmaan on turha mainita että se jälkikärpänen puraisi ;)

Romin "yllärijälki" (pe) iltapäivällä Saga ja Eija harhautuivat jäljeltä ojantapaisen painanteen kohdalla (oli varmaan levittänyt hajua tuulensuuntaisesti) ja lopulta edes jäljentekijä ei löytänyt väliinjäänyttä purkkia jäljeltä. Heitin siihen sitten että voidaan Romin kanssa koittaa purkki hakea. Jälki oli siis hyvin tallattu alkuosastaan kun oli jäljentekijän ja meidän muidenkin hajut. Romilla samat pohjataidot kuin Aidallakin ja ihmisen jälkeä ei ole koskaan etsitty. Esineitä on nosteltu lenkkipolkujen varrelta ja ajattelinkin ottaa homman vähän niinkuin esine-etsintänä...toisin kävi :D
Romi lähti jälkeä pitkin kuin höyryveturi ja meni siis todellakin jälkeä pitkin... Harhautui samassa kohtaa kuin Sagakin, etenimme hiukan matkaa sitä jälkeä ja tein täyskäännöksen. Rommi nosti alkuperäisen jäljen ja meni suoraan purkille jonka merkkasi. Kehuin ja palkkasin runsaasti, sitten Romi jäljesti vielä loppuun ja sain kissanruuat Sagan purkista vielä ekstrapalkkana :D

Aidan 3. jälki (su) ehkä noin 100-200m, ikä... öö ainakin tunti (?). Tää oli pahin koska maasto oli ryteikköistä ja pohjana oli heinikkoa, polkua ja kosteaa metsäpohjaakin. Tuli väkisin kolme kulmaakin tehtyä.. Varsinainen jälki oli varmaankin sen 100m mutta lopulta jäljestettiin myös paluujäljet tielle. Jäljentekijä eli minä itte en merkannu jälkeä ja sinnepäin mennessä jo ajattelin että miten mahtaa käydä kun mulla ei ollut mitään merkkejä mukana... ja kävihän siinä niin että ite olin hukassa välillä. Argh - ranteet auki!
No Aidahan lähti jäljestämään hyvin. Eka pätkä oli heinikkoa ja siitä päädyimme ajouralle. Eka kulma meni hyvin koska edessä oli läpipääsemätöntä ryteikköä ja kulmakaan ei ollut ihan suora 90 astetta. Kulmann jälkeen muistaakseni palkkasin. Tästä etenimme uraa pitkin kohtaan jossa päätin etten jatka uralla vaan käännyn metsään jossa ei muita jälkiä juuri ole. Kulmassa (90 astetta aika tiukka) Aida meni ohi, mutta pysyin vain paikoillani ja Aida löysi jäljen taas, palkka tuli kehuna, mutta Aisi jäljestää ja Jarikaan ei sanonut mitään muuta palkkaa ei tullut. Siitä jatkoimme varsinaisen jäljen loppuun jossa mulle tuli tenkkapoo koska en ollut varma mistä palasin takaisin tielle ja päättyikö jälki tähän. Pikkasen noloa... No päätin luottaa koiraa ja omaan muistiini ja lähdin siitä kohdasta oikealle josta hetken päästä Aida nappasikin jäljestä taas kiinni. Sitten päädyimme kapealle polulle jolla muistin kävelleeni ja siinä kohtaa tiesin myös että olimme oikealla jäljellä. Palkkasin Aidan tässä kohtaa ja polun päässä vielä kun nenä oli maassa klikkasin ja palkkasin reilusti.

Erittäin tyytyväinen olen elukoihini... ne aina osaa positiivisesti yllättää mut :) Myönnetään että tuli koesääntöjäkin selailtua tässä jo... hehhe :)) Sitä tottista mä en vaan koskaan varmaan saa kasaan...