Aidalleko pentuja 2019?

Minussa on aina elänyt pieni kasvattaja, ongelma on ollut se että taloudessa on ennen Aidan tuloa ollut vain uroksia.

Nyt olisi narttu, fyysisesti terve ja pätevä jalostukseen ja kennelnimi Vauhtiraidan. Tosin olihan mulla ennen kennelnimeä yksi podengopentue - Terra ja Tigris.

No Aidan osalla ei terveys ole este, mutta luonteen osalta olen miettinyt kovin onko sillä rodulle annettavaa - tosin jo pelkkä terveyskin on meidän pienessä kannassa merkityksellinen asia kun jalostusta miettii. Luonnetestissä käytiin kahdesti ja toisella kerralla päästiin kyllä läpi, mutta en ihan 100% tyytyväinen ollut siihen mitä näin. Lopputulema oli toisessa testissä -2 pehmeä ja toimintakyky -1. Hyviä osioita siinä kuitenkin oli taisteluhalu +2, puolustus +3, terävyys pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua +1, temperamentti +3 ja ennenkaikkea +++ laukausvarma huolimatta siitä että oli testissä paineistettu.

Linkki testiselostukseen ja videoihin

Vaikeuksia Aidalla on ihmishahmojen kanssa - esim juurikin luonnetestin kelkka oli vaikea juttu. Ei harjoiteltu välissä kelkkaa vaikka myös ekassa testissä se oli suurin ongelma. Sitä olen miettinyt onko Aidalle ehtinyt tapahtua ihmisten osalta jotain säikähtämistä ennen meille tuloa - sehän kävi yhdellä tytöllä hoidossa eikä voi tietää mitä siellä on tapahtunut. Jos koira on kovin pehmeä niin käytös voi myös olla herkässä iässä tapahtuneen asian seurausta. Aida myös kiihtyy vieraista koirista vähän liikaa täällä kotipoluilla - se on ihan erilainen tuolla muualla (koulutuskentällä, näyttelyssä) kun kävellään.

Tänään käytiin koulun pihalla lasten kanssa. Ensin Aida veti lapset sinne kelkalla ja siellä testailtiin erilaisia alustoja... Aida hyppi vaikeuksiatta penkeille, pöydille, kävi ritiläportailla (kierreportailla), ryömi kiipeilytelineiden välisestä raosta, ei välittänyt vaikka ympärillä pyöräili poikia.. kaikin puolin mallikelposta toimintaa.

NoseWork -testissä kun käytiin (epävirallisessa) Niin Aidahan paikalle tullessaan oli aivan innoissan kun oli ihmisiä, kuitenkin työskentelykäskyn saatuaan alkoi työskennellä tarkasti ja rauhallisesti ja unohti tuomareiden läsnäolon täysin. Muutenkin nenähommissa se on ollut melko lahjakas. (tosin oma kokemus nenähommista on hyvin pientä, mutta sanoisin että hyvin pienellä vaivalla tuolle saa opetettua mitä hakea)

Agilityn saralla eteneminen ei ole ehkä ollut yhtä nopeaa kuin Romilla. Romi etenee esteille helpommin - Aidalle pitää kertoa että juu-u kyllä sun ihan oikeesti pitää suorittaa se estekin :) Tosin Aidakin on kehittynyt huimasti ja ihanaa on että Aidalla ei ole samanlaista suunnatota kiihtymistä agiradalla kuin Romilla - Aidalla vaan on kivaaa :) Ehkä Aidakin korkkaa kisauran vuonna 2019 - ellei nyt sitten niitä pentuja tehdä...

Jos pennutukseen ryhdyn ja pentuja tulisi niin erityistä huomiota kiinnittäisin siihen että pennut ja emä eivät ulkoilisi yhdessä jotta tuo epävarma käytös ulkona ei "tarttuisi" pentuihin. Pentuja myöskin käsiteltäisiin erityisen paljon ja käytäisiin tutustumassa turvallisissa paikoissa jo ennen luovutusikää.

Positiivisia asioita Aidassa on ainakin terveys, alusta- ja äänivarmuus, ahneus, taisteluhalu, lapsivarmuus, työskentelyinto, hyvä nenä, toimii vetokoirana myös hyvin, Aidan kanssa on helppo kulkea "ihmisten ilmoilla"
Negatiivista on tuo kiihtyminen vieraista koirista ja epävarma suhtautuminen joihinkin ihmisiin (ehkä joku haju tms.?)

Juoksujen pitäisi alkaa helmikuun puolenvälin tienoilla => pennut syntyisi huhtikuun lopulla => luovutus juhannuksen tienoilla

Voitte uskoa että tätä todella on mietitty ja puntaroitu...

Uroksia on mietitty... todennäköistä on että ihan ketä vaan urosta en Aidalle edes saa ja näistä mitä tässä pohdin en ole kysynyt edes kuin yhtä.. huomioon kun on otettava sukutaulun lisäksi myös luonteen avoimuus.

Yksi kokeilemisen arvoinen olisi edesmenneen koirani Varman veli - toki sukusiitosprosentti nousee yli yhdistyksen jalostussuositusten ja näin aloittelevana kasvattajana olen hyvinkin epävarma voisiko tuon yhdistelmän tehdä... Alfilla aika alkaa loppua (ikää on kesällä 12v) ja voi olla ettei eläviä siittiöitä löydy. Alf on kaikin puolin terve ja ikäisekseen todella hienossa kunnossa. Luonnetestin valossa se taitaa olla ainoa karkkari joka on saanut hermorakenteesta määritelmän tasapainoinen. Muutenkin luonnetestin valossa Alf olisi lähes kaikilta osa-alueilta kohtuullinen. Toivoisin että tällainen uros ei jäisi käyttämättä (niinkuin moni muu hieno uros on jäänyt käyttämättä)
sukutaulu näyttäisi tältä

Vaihtoehto jota en ole kysynyt olisi esimerkiksi Rölli, eli Syrjän Dumle-Aimo. Tässä mentäisiin täysin terveys edellä. Röllillä on täysin terve selkä, kyynärät, lonkat, gonioskopian osalta myös terveet silmät. Luonteensa puolesta Röllillä olisi avoin ja laukausvarma luonne.
sukutaulu näyttäisi tältä

Meevaller D-pennuista olen aina tykännyt Dobista, mutta se on nyt kastroitu... Toki pallillisia veljiä löytyisi.
sukutaulu näyttäisi tältä

JOS tuijottaisin pelkkää sukutaulua ja terveyttä parhaat vaihtoehdot olisi Häjy ja "risteytyspennut" (IT IS D-pennut)
Risteytyspennut ovat vielä kovin nuoria...
Häjyllä olisi vain 4 pentua. Häjyn kanssa sukutaulu näyttäisi tältä