Ja tosiaan meidän tuo unikoulu päättyi kahden viikon kokeilun jälkeen... Joka ilta sai Tuomasta huudattaa ja itkettää, eikä parannusta asiaan näyttänyt tulevan. Sitten ei enää äitin sydän kestänyt moista, kun kerran ei mitään edistystä asiassa tuntunut tapahtuvan... Päädyin siis takaisin 'imetys-tainnutukseen' silloin.
Nyt viimein alkaa näyttää siltä että unikoulustakin voisi olla apua ja samalla tietysti lopetetaan yösyötöt.. Ai että miten alkaa näkyä? No se on joku äidin intuitio ja nuo päiväunet näyttäisi viimein taas toimivan...samoin isä kelpaa myös illalla rauhottelijaksi... Ajankohtaa ei olla varsinaisesti vielä päätetty ja saattaa olla että koulu aloitetaan vasta muuton jälkeen.
Ruokailu on enempi vähempi temppuilua, mutta kyllä se nyt sammaksen parantumisen jälkeen paljon helpompaa kuitenkin on ollut... jonain päivinä menee hienosti ja jonain taas ei lainkaan. Eihän sitä itselläkään aina nälkä ole...
Jenniä ja Meaa ollaan nähty nyt pari kertaa.
Niin juu ja oltiinhan me tietysti Oosan 4-vuotissynttäreilläkin. Oosa on Tonin kummityttö ja Tuomaksen serkku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti